Varpun ja Naavan Luontokerho
Tervetuloa seuraamaan metsätonttujen Varpun ja Naavan Luontokerhon blogia! Luontokerhoa pidetään Ruokolahden koulun 1-3 luokkalaisille osana harrastamisen Suomen mallia. Kerhossa tutkitaan yhdessä mitä kaikkea luonnosta löytyy, pelataan ja leikitään, retkeillään ja taiteillaan ja vaikka mitä muuta.
Blogissa kerromme, mitä kerhossa on touhuttu ja touhutaan ja annetaan vinkkejä myös niille, jotka eivät ole kerhoon päässeet osallistumaan.
Tule siis mukaan mukaville luontoretkille!
Kuudes kerhokerta 21.11.2025
Kuudennella kerhokerralla olikin jo sää muuttunut! Luontopäiväkirjaan voitiin nyt päivittää, että lunta oli satanut ja satoi parhaillaankin, vaikka lämpötila oli suurinpiirtein +0,2 astetta. Vähän jänskättää, sataako viikonloppuna tai lähitulevaisuudessa vettä ja sulaako tämä lumi vielä pois vai jääkö tämä jo maahan. Katsotaan, miten käy!
Luontopäiväkirjaan voitiin merkitä lumen tulon myötä myös jälkihavaintoja; ainakin jäniksen ja koiran jäljet oli bongattu. Olipa joku nähnyt vielä jonkin yksinäisen ötökänkin hangen pinnalla, mikä lie ollut, sitä ei tiedetty.
Muutama kerholainen oli tällä kerhokerralla tutustumassa vanhempiensa työpaikkaan, mutta olihan meillä kerhossa kymmenen osallistujaa joka tapauksessa!
Luontokerhon päättymisen aikoihin, noin kolmen nurkilla, alkoi olla jo aika hämärää. Varpu-tonttu kävi itsekseen kuvaamassa vakiokuvauskohteemme, pari koivua. Niiden oksilta oli lämpöasteiden myötä jo lumi karissut melkein kokonaan, mutta olipahan tuota eroa edelliseen kuvauskertaan kuitenkin; maa valkoisena lumesta!
Luontokerhon pääaiheena olivat tällä kertaa lintulaudan vierailijat. Aluksi katsottiin vähän kuvia erilaisista tiaisista ja muista mahdollisista lintulaudalla kävijöistä, joihin kuuluvat myös varikset, harakat, mustarastaat ja närhet. Saattaapa lintulaudan lähistöllä nähdä joskus varpuspöllön tai varpushaukankin vaanimassa laudalla ruokailevia pikkulintuja. Lintujen ruokinta on talvella tarpeen, sillä luonnosta voi välillä olla vaikeaa löytää riittävästi ravintoa.
Sitten askarreltiin jokainen kotiinviemisiksi omenasta ym. tarvikkeista pieni lintujen ruokailupaikka oksaan ripustettavaksi. Saapa nähdä, millaisia lintuja tämä kiinnostaa!
Vinkki:
Pieni lintujen ruokailupaikka on aika helppo valmistaa vaikkapa omenasta. Jos sinulla ei ole saatavilla ihan kotimaisia omppuja, muista pestä omena oikein huolellisesti, että sen kuoressa ei olisi mahdotonta määrää säilöntäaineita ym. Poraa omenaporalla ompusta siemenkota pois; näin saat omenan keskelle tulevaan reikään hyvää tilaa narulle ja rasvalle.
Solmi pienen oksan / tikun ympärille tikun keskelle tukeva, mutta ei kuitenkaan liian paksu naru ja pujota narun toinen pää omenan reiästä läpi. Sen jälkeen ota pieniä nokareita vaikkapa kookosrasvasta ja laita rasvaa tiiviisti omenan keskellä olevaan reikään siten, että tikku jää vasten omenan alapuolta ja naru tulee tiukkana edelleen omenan läpi. Muista käyttää rasvana vain suolattomia, linnuille sopivia rasvoja. Sen jälkeen töki ympäri omenaa sen kuoreen pieniä reikiä vaikkapa sukkapuikolla ja työnnä näihin pieniin reikiin erilaisia siemeniä. Auringonkukan siemenet ja pähkinät ovat oikein sopivia, eli kaikki ne siemenet, joita voi linnuille muutenkin esim. lintulaudalla syöttää.
Pieni "linturavintolasi" on nyt valmis ja voit käydä ripustamassa sen johonkin sopivaan oksaan siinä olevasta narusta. Valitse paikka siten, että sinun on hyvä tarkkailla "linturavintolaa" ilman, että häiritset lintujen ruokailua.
Mukavia talvisten lintuvieraiden bongailuhetkiä! Varpu ja Naava ovat 28.11. ja 5.12. muissa työtehtävissä, joten seuraavina kahtena perjantaina ei ole luontokerhoa. Luontokerhossa tavataan taas 12.12., jolloin vietetäänkin jo pikkujouluja pienen pikkujouluseikkailun merkeissä!
Toivovat Varpu ja Naava
Viides kerhokerta 14.11.2025
Tällä kerhokerralla pohdittiin eläinten talvehtimista ja suojavärejä. Aluksi kuitenkin päivitettiin luontopäiväkirjoja yhdessä.
Aika paljon oli tullutkin taas havaintoja; orava, kettu, hirvi ja hirven vasa, supi, erilaisia lintuja ja hiiri.
Kerhopäivänä oli puolipilvinen sää ja lämpöasteita +2. Sääennuste oli luvannut illaksi pientä lumisadetta ja siitä oltiin kovasti iloisia.
Vakiokuvauskohteemme, kaksi koivua, ei ollut juurikaan muuttunut edellisestä kuvauskerrasta. Koska sää oli vähän kirkkaampi, tuntui ainakin kuvaushetki jotenkin valoisammalta kuin aiemmin. No, ehkä se oli toiveajattelua, kun on ollut jo niin pitkään sateisen harmaata.
Luontopäiväkirjojen päivittämisen jälkeen katsottiin pieni video siitä, miten erilaiset eläimet talvehtivat; osa horrostaa, osa nukkuu ihan talviunta, osa viettää "tavallista" elämää läpi talven. Horrostavat ja talvilevolle käyvät eläimet tarvitsevat paljon ravintoa ennen talvea, että selviävät talven yli.
Ja niitä, jotka jäävät viettämään talvea muuten, voi auttaa vaikkapa talviruokinnalla. Näin esimerkiksi pikkulinnut voivat selvitä paremmin talven keleistä.
Sitten katsottiin kuvapareja sellaisista eläimistä ja linnuista, jotka vaihtavat väriä talveksi; kiiruna, riekko, metsäjänis, lumikko, orava, naali... ja muutama muu. Hyvin kerholaiset tiesivät eri eläimet ja senkin, miksi niin monet vaihtoivat turkkinsa värin talveksi valkoiseksi. Mietittiin myös, miksi eläinmaailmasta löytyy esimerkiksi ihan valkoisia hirviä, vaikka hirvet eivät vaihda talveksi turkin väriä.
Naava jakoi kaikille erivärisiä pahveja ja jokainen sai piirtää haluamansa eläimen pahville. Nämä kuvat leikattiin ja sitten riennettiinkin "pikkumetikköön"!
Pikkumetikössä jokainen vuorollaan sai käydä piilottamassa oman eläimensä, jonka jälkeen toiset pääsivät piilotettua eläintä etsimään. Huomattiin, että ainakin tähän vuodenaikaan parhaat suojavärit olivat ruskea ja vihreä. Vihreitä eläimiä ei kuitenkaan pahemmin taida olla, mutta vihertävähöyhenisiä lintuja löytyy kuitenkin.
Se vähän mietitytti, että esimerkiksi osa jäniksistä on jo vaihtanut turkkinsa värin valkoiseksi, ainakin osittain, ja kun ei ole vielä lunta, taitavat nämä valkoiset jänikset olla aika näkyviä ja siten helppoja saaliita.
Vinkki:
Piirrä ja leikkaa erivärisistä pahveista erilaisia eläimiä, koppakuoriaisia, perhosia ym. Voit käydä piilottamassa nämä kaikki tietylle, sovitulle alueelle. Jätä kuitenkin piilotettavista eläimistä ja hyönteisistä jotakin näkyviin. Kun olet piilottanut kaikki, voivat muut, esimerkiksi oman perheen jäsenet tai kaverit käydä niitä etsimässä. Voit myös maalata erivärisiä eläimiä ja hyönteisiä kiviin, joita piilotat. Nythän onkin menossa oikea kivien "piilotusbuumi"! Samalla voitte yhdessä pohtia, mikä on luonnossa paras suojaväri mihinkin vuodenaikaan ja millä eläimillä, linnuilla tai hyönteisillä on kulloinkin sopivin suojaväri.
Kivoja hetkiä luonnon parissa!
Toivovat Varpu ja Naava
Neljäs kerhokerta 7.11.2025
Syksy vaan jatkuu ja jatkuu, talvesta ei ole tietoakaan. Luontopäiväkirjoihin päästiin päivittämään taas samat asiat: ei ole lunta ja on pilvisen harmaata. Viime vuonna tähän samaan aikaan oli jo pikkuisen lunta sadellut.
Lehtiä näkyi nyt maassa, ei juurikaan enää puissa ja pensaissa. Jotkut olivat nähneet jopa jonkinlaisia itikoita ja ampiaisiakin. Eräs kerholainen oli tehnyt luontohavaintoja toistenkin edestä ja kirjannut vihkoonsa muiden muassa hirven, tundrahanhen, kanadanhanhen ja joukon vielä muitakin lintuja sekä oravan.
Edellisestä kerhokerrasta ei meidän vakiokuvauskohteemme, pari koivua, ollut juurikaan muuttunut; lehdetöntä oli, mutta ruoho viheriöi edelleen pumptrack-radan kumpujen lomassa.
Kun sisällä oli luontopäiväkirjat kirjailtu tältä kerralta, käytiin vähän läpi lempparivärejä ja missä niitä voi luonnossa nähdä. Tällä hetkellä ei juurikaan enää vaaleanpunaista tai lilaa näy, kun kesän kukat ovat enimmäkseen kuihtuneet. Syksyn pääväri taitaakin olla se harmaa, lisänä pikkaisen ruskeaa eri sävyissään. Löysimme kuitenkin jotakin keltaista maassa olevien lehtien lisäksi; Pietaryrtti sinnitteli vielä kukassa samoin kuin syysmaitiainenkin!
Luontohavaintoihin voitiin kirjata vielä jännän hailakka vaahteranlehti sekä reissussa rähjääntynyt kastemato.
Pienessä viereisessä metsikössä käytiin tekemässä luonnonmateriaaleista ryhmittäin taideteoksia, joista tässä muutama; teoksissa kuvattu muun muassa oli niin linnun- kuin muidenkin koteja, omituisia önniäisiä ja peikkojakin.
Lopuksi leikittiin vielä lempparivärien ja luonnonvärien innottamina tonttujen ihan omaa versiota "väristä" sekä kerholaisten toiveesta "myrskyä". Kerhotiloihin palattiin Naavan johdattamana seuraa-johtajaa -tyylillä. :)
Vinkki:
Etsi kotipihalta tai lähimetsiköstä kivoja oksia, lehtiä tms. Muista, ettei elävistä puista saa oksia taittaa kuin maanomistajan luvalla. Tee näistä kotipihan reunalle tai muuhun sopivaan paikkaan, jossa teos saa olla, taideteos. Se voi olla vaikka mielikuvitusönniäinen, pihaa vartioiva haltija, linnun pesä, pikkuötökän huvipuisto.... ihan riippuen omasta mielikuvituksesta sekä keräämistäsi materiaaleista!
Hauskoja ja mielikuvituksellisia hetkiä luonnon parissa!
Toivovat Varpu ja Naava
Kolmas kerhokerta 31.10.2025
Meiltä jäikin pari perjantaita väliin kerhojen osalta syyslomien vuoksi. Nyt kolmannella kerralla oli aika kurja ilma, joten päätimme pitää kerhon sisällä.
Toki Varpu kävi kuvaamassa vakiokohteemme, kaksi koivua, ja nyt olivatkin jo kaikki lehdet näistä koivuista pudonneet.
Kuvasta voi myös huomata, että tähän aikaan on jo aika hämärää
Kävimme läpi myös kaikkien luontovihkot; sinne olikin kertynyt muutamilla havaintoja muun muassa ketuista ja oravista.
Yhdessä kirjasimme luontopäiväkirjaan tälle päivälle:
- Sää oli pilvinen, tihkusateinen
- joku oli nähnyt lintuauran
- vielä ei ole lunta eikä jäätä
- lämpötila on jotakuinkin +5 astetta
Luontopäiväkirjan / luontovihkon täyttämisen lisäksi tutkimme luontoaarteita.
Jokainen oli tuonut mukanaan jonkin luonnosta mukaan ottamansa aarteen; joillain oli erilaisia lehtiä, joillain kiviä, käpyjäkin löytyi ja myös tammenterhoja.
Tutkimme näitä aarteita luupeilla ja sen jälkeen jokainen voi piirtää omasta aarteestaan tai jostakin sen osasta suurennoksen.
Hienosti oli aarteita luupeilla katsottu; mukavia pieniä yksityiskohtia löytyi monestakin piirustuksesta.
Laitoimme aarteista pystyyn pienen näyttelyn ja katsoimme vielä kaikkien hienot piirustukset läpi.
Ehdimme tämän lisäksi vielä lukea pienen sadun kuusesta ja liito-oravasta sekä leikkiä hetken kävyn piilotusta.
Vinkki:
Nyt tuleekin kerralla kaksi vinkkiä! :)
1. Luonnon aarre
Jos sinulta löytyy suurennuslasi, on sillä imelkein yhtä hyvä, jollei jossain tapauksessa jopa parempikin, tutkia luonnon aarteiden yksityiskohtia kuin luupilla. Niitä suurennuslasilla tutkittaessa huomaa, miten paljon erilaisia värejä vaikkapa kävyssä onkaan ja voipa niistä löytää jopa pieniä eliöitä ja ötököitä, jotka niihin ovat majoittuneet. Ota jokin yksityiskohta ja piirrä siitä kaikkine väreineen mahdollisimman tarkka suurennos. Saati hienon taideteoksen.
2. Kävyn piilotus
on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan samanlainen leikki kuin avaimenkin piilotus. Sisällä leikkiessä käpy erottuu kyllä, mutta jos leikit piilotusta ulkosalla, on käpy hyvä maalata jollain värillä tunnistettavaksi, sillä muuten etsiminen voi olla hankalaa tai vaihtoehtoisesti liian helppoa; käpyjä kun voi olla metsässä aika paljon. Muista kertoa, onko piilossa oleva käpy lintu (=korkealla), orava (= aika korkealla), kala (= noin vyötärön korkeudella) vai mato (= maan tasalla).
Toinen kerhokerta 10.10.2025
Toisella kerhokerralla saatiiin mukaan uusi kerholainen, tervetuloa mukaan, Henna! Ensin tutkailtiin, oliko luontopäiväkirjoihin tullut merkintöjä. Hienosti oli muutama kerholainen jo kirjannut havaintoja; oli nähty kärpässieniä ja kanttarelleja, jotka olivat jo kylläkin kuulemma menneet aika huonon näköisiksi ja vanhoiksi. Myös oli saatu havaintoja kanadanhanhista, metsähanhista, harakasta ja rusakosta.
Luontopäiväkirjoista unohdin valitettavasti (tietysti) ottaa kuvia, mutta jospa muistaisin ensi kerralla...
Toisella kerhokerralla otettu kuva.
Muistimme kuitenkin käydä ottamassa valokuvan viikottaisesta vakiokohteestamme; kahdesta koivusta. Huomaatko, miten jo viikossa on koivujen väritys muuttunut vihreästä ruskankeltaiseksi? Juttelimmekin tästä hiukan: ruskahan johtuu siitä, että lehtivihreä alkaa sään kylmetessä hajota ja muut väriaineet pääsevät näkyviin. Tänä syksynä onkin luonnossa oikein hienoja värisävyjä!
Ensimmäisellä kerhokerralla otettu kuva.
Kävimme tutkimassa, mitä maaperä koulun lähellä sisältää. Kaivoimme tätä varten ihan pikkuruisen montun rinnemaastoon. Sieltähän löytyi ohuen multa-/hietakerroksen jälkeen hyvin hiekkapitoista maata, sienirihmastoja, juuria, lahopuutakin ja kaksi lieroa, yksi tuhatjalkainen ja lisäksi pari ötökkää, joita emme tunnistaneet. Mutta se on todettava, että aika paljon elämää mahtuu ihan pieneenkin maaperälänttiin! Ja tietysti monttu peitettiin tutkimisen jälkeen. :)
Kun nyt kerran oltiin jo metsän laidalla, päätettiin leikkiä myrsky-leikkiä; itse asiassa jo viime kerralla puhuttiin, että sitä leikkiä tällä kerhokerralla leikittäisiin. Siitä vinkki taas blogin lopuksi.
Kerhokerran lopuksi tutkittiin vielä, millaista elämää sienistä löytyy. Me metsätontut olimme keränneet muutamia ruokasieniä, joita porukalla tutkittiin. Nähtiin kyllä tuolla metsänreunassa myös yksi mustarousku, mutta sitä emme ottaneet tutkittavaksi. Ja kyllähän noissa sienissä elämää oli ja on ollut! Toukkien reikiä ja kulkukäytäviä oli vaikka kuinka; etenkin herkkutatti oli kelvannut mukavasti ruuaksi kaikenlasille önniäisille. :)
Ai niin! Lupasin kertoa kerholaisten jo viime kerralla hienosti tietämät asiat eli miten metsäjänis ja rusakko eroavat toisistaan. Ehkä selvin ero on siinä, että metsäjänis vaihtaa talveksi turkin värin valkoiseksi korvan päitään lukuunottamatta, rusakko sen sijaan ei vaihda väritystä vaan on harmaanruskea ympäri vuoden. Rusakon korvatkin ovat vähän pidemmät kuin metsäjäniksellä.
Ja se toinen juttu oli, miksi karhulla on niin monta lempinimeä. Ennen vanhaan ihmiset uskoivat, että jos karhun mainitsee sen oikealla nimellä, se saattoi jopa toimia kutsuna ja karhu tulla kotipihalle. Karhua myös kunnioitettiin ja pelättiin sitäkin, että karhun nimen lausuminen voisi tehdä haittaa joko itselle tai tuolle kunnioitetulle karhulle. Karhulle keksittiinkin tosi monta erilaista nimeä; mesikämmen, otso, nalle, kontio, metsän kuningas...
Vinkki:
Myrskyleikki
Myrskyleikki on hyvä keino opetella tuntemaan erilaisia puulajeja tai vaikkapa kesemmällä, kun lehdet ovat vielä pensaissa, erilaisia muitakin kasvejakin. Leikin johtaja huutaa vuorollaan lähistöltä löytyviä eri puulajeja; mänty, koivu, kuusi, haapa, leppä, pihlaja... leikkijöiden tehtävänä on juosta mahdollisimman nopeasti kyseisen puun luokse ja ottaa siitä kiinni. Jos leikkijöitä on paljon, eivätkä kaikki mahdu samalle puulle (jos ei löydy monta saman puulajin edustajaa), voivat leikkijät ottaa kiinni myös toisistaan, kunhan vain joku heistä on kiinni myös puussa. Näin jatketaan leikin johtajan huutamien puulajien mukaan. Kun leikin johtaja huutaa "Myrsky", on leikkijöiden mentävä kyykkyyn. Leikin johtajana voi olla leikin ajan yksi ja sama henkilö tai leikin johtajaa voi vaihtaa joko sopimalla vuorot tai sitten siten, että kuka jää sovittujen huutokertojen jälkeen viimeiseksi esim. kyykkyyn mentäessä tai puulle juostessa, jää leikin johtajaksi.
Seuraava blogimme vinkkeineen ilmestyy jälleen ensi perjantaina! Nyt meillä on taukoa kerhosta kaksi viikkoa; ensi viikolla alkaa syysloma ja koulut loppuvat aiemmin alakoululaisilta ja seuraava viikko onkin sitten sitä lomaa. Tapaamme siis kerhossa seuraavan kerran perjantaina 31.10. Seuraavaksi kerraksi pyysimme kerholaisia tuomaan mukana mahdollisimman suuren lehden jostain luonnonkasvista. Katsotaan, kuka on löytänyt suurimman!!
Metsätontut Varpu ja Naava
Ensimmäisellä kerhokerralla
Tutustuimme toisiimme ja jotta nimet (tai tonttunimet) muistettaisiin, sai jokainen piirtää ja tehdä oman nimipinssin.
Kerholaisia on toistaiseksi 14 ja muutamia saattaa vielä tulla lisääkin. Tämä ilahduttaa meitä tonttuja tosi paljon!
Ensimmäisellä kerhokerralla jo huomattiin, että kaikki kerholaiset ovat tosi mukavia ja luontotietouttakin löytyi jo ennestään; esimerkiksi rusakon ja metsäjäniksen erot tiedettiin tarkasti, samoin oli tiedossa sekin, miksi karhulla on niin monta lempinimeä. Tiedätkö sinä? Paljastetaan tiedot seuraavalla kerralla!
Leikimme tutustumisleikkinä hauskan nimileikin. Tämä leikki on tämän blogin lopussa leikkivinkkinä!
Pinssien teon ja tutustumisleikin jälkeen teimme kerholle yhteiset säännöt, joihin kuului mm. seuraavia juttuja: pitää kuunnella ohjeita, ei saa kiusata eikä nimitellä ketään, laitetaan aina tavarat paikoille askartelun jälkeen, ja kunnioitetaan luontoa.
Ehdimme myös aloittaa jokaiselle oman luontopäiväkirjan tekoa. Kaikki saivat valita kansien värit ja piirtää omien päiväkirjojen kansiin haluamiaan kuvia. Ihan kaikki eivät vielä ehtineet saada päiväkirjaa valmiiksi, joten palaamme tähän seuraavan kerhokerran aluksi ja esittelemme teille seuraavassa blogissa, millaisia luontopäiväkirjoja olemme tehneet.
Kerhon lopuksi kävimme vielä koulun lähimaastossa etsimässä sopivan kuvauspaikan; ajatuksena on ottaa jokaisella kerhokerralla valokuva paikasta ja seurata tälla tavalla, miten syksy etenee ja vuodenajat vaihtuvat.
Koivut ovat tähän oikein oivallinen kohde. Kuvasta tuli vaan vähän pimeä; olihan aika pilvinen päivä. Oikeastaan kyllä tämäkin kuuluu luonnon seuraamiseen ja kuvassa saa näkyäkin se, millainen sää on ollut, vaikka se olisi ollut vähän synkähkökin.
Otimme myös luontokerhon ryhmäkuvan Ruokolahden pumptrack-radan kumpareen takana. Tämä siksi, etteivät kaikki kerholaiset saa välttämättä näkyä kuvissa ja nythän heistä näkyykin vain päälaki. Arvaatko, missä mahtaa olla metsätonttu Naava?
Vinkki:
Luontoaiheinen tutustumisleikki
Käydään piiriin. Jokainen miettii mielessään jonkin eläimen ja miten se liikkuu ja / tai ääntelee. Vuorotellen jokainen sanoo ensin nimensä ja esittää sitten miettimäänsä eläintä. Toiset saavat arvata, mistä eläimestä on kyse. Kun eläin on arvattu, matkivat kaikki kyseistä eläintä esittäjän antaman esimerkin mukaan. Toistetaan, kunnes kaikki ovat esittäytyneet ja kaikkia eläimiä on matkittu.
Seuraava blogimme vinkkeineen ilmestyy jälleen kerhokerran jälkeen eli ensi perjantaina! Siihen asti heippa!
Metsätontut Varpu ja Naava