Varpun ja Naavan Luontokerho
Tervetuloa seuraamaan metsätonttujen Varpun ja Naavan Luontokerhon blogia! Luontokerhoa pidetään Ruokolahden koulun 1-3 luokkalaisille osana harrastamisen Suomen mallia. Kerhossa tutkitaan yhdessä mitä kaikkea luonnosta löytyy, pelataan ja leikitään, retkeillään ja taiteillaan ja vaikka mitä muuta.
Blogissa kerromme, mitä kerhossa on touhuttu ja touhutaan ja annetaan vinkkejä myös niille, jotka eivät ole kerhoon päässeet osallistumaan.
Tule siis mukaan mukaville luontoretkille!
20.3.2026 Luontokerho
Mahtava, auringonpaisteinen kevätkeli on täällä! Niinpä olimmekin ihan koko kerhokerran tällä kertaa ulkosalla.
Nyt kevättalvella on ollut maailmalla olympialaiset ja paralympialaiset; pitihän meidän tonttujenkin siis toteutta ihan ihka omat olympialaiset, vaikka sitten luontokerholaisten kesken!
Metsätonttujen luonto-olympialaiset eivät sisällä ihan niitä tavanomaisimpia lajeja. Kerholaiset jaettiin kahteen joukkueeseen ja joukkueiden kesken kisattiin mm. seuraavissa lajeissa:
- tunne ja tiedä (mitä mahtoi olla peitetttyjen ämpärien sisältöinä! No, sieltähän löytyi lopulta mm. männyn kilpikaarnaa, koivun tuohta, kuusen havuja ja kuusen käpyjä.)
- pöllöt ja varikset -luontotietovisa
- tarkkuusheitto kävyillä
- pörriäiskisana meden haku viestinä
- muurahaisen keihäänheitto
- hiirenhäntien keruu
- leveyshyppy
- minuuttikävely
- vapaa viesti
Aivan mahtavat luonto-olympialaiset saatiin pidettyä! Hauskaa oli, lämin tuli ja joukkueet olivat vielä kaiken lisäksi hyvin tasaväkiset. Palkinnoksi jaettiin kaikille mm. värikynäpaketteja ja jojoja.
Luonto-olympialaiset ovat siitä kivat, että lajeja voi keksiä itse ja vaihdella vaikka vuodenaikojen mukaan! Tällä kertaa meillä oli nämä lajit, saapihan nähdä, mitä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti luonto-olympialaiset pitävät sisällään. :)
Tässäpä vielä kuvakavalkadia olympialaisista!
13.3.2026 Luontokerho
Luontokerhossa valmistauduttiin tänään kevään kasvun ihmeisiin. Katsoimme ensin pienen videon kevätkasvien ruukkukylvöstä ja sen jälkeen vielä muutaman "tietoiskun" sekä vieraslajeista että suomalaisista niittykasveista.
Naava valmisti jokaiselle pienen pussukan, jossa oli ihan kotimaisia niittykukkien siemeniä. Nämä voi hyvin kylvää kotona lumien sulettua sopivaan paikkaan omalle pihalle. Ohjeita niityn perustamiseen löytyy vaikkapa Varpun ja Naavan pienestä Niittykirjasta;
file:///C:/Users/virve/Downloads/Varpun-ja-Naavan-pieni-niittykirja_web-6.pdf
Sitten alettiinkin tositoimiin eli kylvämään pieniin, talouspaperirullista tehtyihin "ruukkuihin" siemeniä; täytettiin rullat mullalla, kasteltiin ja lopuksi kylvettiin tomaattia, mansikkaa ja auringonkukkaa. Kaikki kylvökset pakattiin minigrip-pusseihin, jotta ne voi turvallisesti, koulukirjojen ja repun kastumatta kuljettaa kotiin. Onpa mielenkiintoista kuulla, miten kerholaisten kylvökset ovat lähteneet itämään!
Ihan kerhokerran lopuksi leikittiin vielä piirrä-ja-arvaa -leikkiä. :)
Sellaista tällä kertaa!
6.3.2026 Luontokerho
Tänään oli aivan mahtavan hieno ja aurinkoinen päivä, ihan keväinen keli jo! Mitenkäs se vanha sananlasku sanoo: maaliskuu jo maata näyttää. No, ei näkynyt vielä maata, vaan lunta on vielä reilusti viime aikojen sateiden jäljiltä.
Tutustuimme tällä kertaa kerhokerran aluksi veden kiertokulkuun luonnossa. Ajatella, että se ihan sama vesi, joka on täällä ollut aikojen alusta ja jota jo dinosaurukset ovat juoneet, on nykyäänkin sitä, mitä juodaan ja käytetään! Vesi höyrystyy järvistä, joista, meristä ja muista vetisistä paikoista, nousee höyrynä ylös, tiivistyy pilviksi ja lopulta sataa jälleen maahan. Ihan sama vesi. Siinä sitä oli kummailemista!
Mietimme myös, mitä tarkoittaa luonnossa kiertokulku muuten ja mikä on tähän liittyen ravintoketju. Kasvit, kasvinsyöjät, pedot, hajottajat; kaikkia niitä tarvitaan luonnon kiertokulussa ja ne muodostavat ravintoketjun; kasveja, kuten marjoja, heinää ym., syövät kasvinsyöjät, kuten vaikkapa jänikset ja hirvet. Jäniksiä ja hirviä taas syövät pedot, kuten sudet, karhut ja ketut. Ihminen syö sekä kasveja että kasvinsyöjiä, monet kyllä nykyään syövät vain kasveja. Kun eri eliölajit kuolevat, tarvitaan hajottajia, jotka palauttavat maatuvat ainekset taas takaisin kiertokulkuun.
Koska oli niin hieno päivä, lähdettiin aika pikaisesti kuitenkin tietoiskujen jälkeen pihamaalle. Ajatuksena oli tehdä vaikka tuohon ravintoketjuun tai sitten ihan vain veden kiertokulkuun liittyen taideteoksia lumesta. No, veden kiertokulkuun liittyy tottakai lumi jo itsessään, joten niinpä päätettiin, että jokainen voi kyllä ihan itse päättää, mitä kaikkea haluaa taiteilla. Ja tulihan sieltä monenmoista rakennelmaa; linnoja, kettuja, pupuja... ja yksi vessakin, kuulemma (Naava tämän tottakai teki, kuinkas muuten...)
Osa ehti vielä lähteä Naavan kanssa laskemaan mäkeä päiväkodin rinteeseen kerhon päätteeksi. Parilla tytöllä oli tulossa sen verran suuri rakennelma, nimittäin eläintarha, että he jäivät vielä Varpun kanssa sitä viimeistelemään. Sillä tavoin kului tämä kerhokerta mahtavan kevätauringon paisteessa!
13.2.2026 Luontokerho
Vaikka tässä välillä oli jo pakkanen vähän laskenut, oli se taas luontokerhopäiväksi kohonnut niihin tuttuihin, kylmempiin lukemiin. Aurinko kuitenkin paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmitti suht mukavasti päivän mittaan.
Luontokerhossa meillä oli teemana tällä kertaa erityisesti lemmikkieläimet. Aluksi katsottiin video metsätonttujen parhaan karvakamun, Elsa-koiran, toilaluista ja sen jälkeen jokainen kerholainen esitteli vuorollaan oman lemmikkinsä kuvilla ja kertoen lemmikistään. Kaikilla kerholaisilla on ainakin jossakin vaiheessa ollut kotona lemmikki. Oli kyllä tosi suloisia lemmikkejä kaikilla! Jollekin on lähiaikoina tulossa kissan- tai koiranpentu. Niissä kodeissa eletään jännittäviä odotuksen aikoja!
Mukaan oli kuvien lisäksi otettu myös pehmoeläimiä.
Loppukerhoksi lähdettiin ulos raikkaaseen, aurinkoiseen talvisäähän! Aluksi Naavan johdolla leikittiin koirat ja kissat -leikkiä, jossa koirat ottivat kissoja kiinni. Sitten leikittiin vielä pöllöjä ja variksia, juoksuleikki sekin! Pöllöt ja varikset -leikissä oli vielä erityistä se, että siinä leikissä piti tietää, millainen väittämä luonnosta on totta; Naava esitti kaikenmoisia väittämiä, kuten että talitintit muuttavat talveksi etelään ynnä muuta. No, tuohan oli tietysti täyttä puppua ja hienosti kerholaiset sen tiesivät! Mikäli siis väite oli väärä, piti pöllöjen juosta variksia karkuun ja mikäli väite oli tosi, kuten että karhut nukkuvat talviunta, piti vastaavasti varisten juosta pöllöjä karkuun. Hyvin lapset selvisivät tästä luontotestistä!
Ja lopuksi kerholaiset saivat itse vielä päättää, mikä olisi viimeinen kerhokerran juoksuleikki. Siksi valikoitui leikki kuka pelkää mustekalaa.
Posket punaisina päästiin lopulta viikonlopun viettoon. Nyt meillä onkin taas parin viikon tauko kerhosta; seuraavana perjantaina koulukyydit tulevat aikaisemmin, joten kerhoa ei ole ja seuraavalla viikolla onkin jo hiihtoloma. Tavataan siis kolmen viikon kuluttua!
Mukavia ulkoilukelejä toivotellen!
Varpu ja Naava
6.2.2026 Luontokerho
Pakkanen vaan jatkuu ja jatkuu; tonttujen auton mittari näytti kerholle mentäessä -18 pakkasastetta, joten tälläkin kerhokerralla päätettiin olla sisällä.
Kerhokerran aluksi kuunneltiin kansansatu: Hiiri kissalla räätälinä. Sadun jälkeen valittiin ihan vain ehdotusten jälkeen tehdyllä äänestyksellä muutama eläin. Eläimiksi valikoituivat kettu, koira, orava, leijona ja pupu.
Tehtävänä oli piirtää oma piirustus, jossa jokin näistä eläimistä oli yhtenä ja lisäksi piirustukseen sai piirtää ihan mitä halusi; puita, vettä, kukkia, toisia eläimiä...
Me metsätontut Varpu ja Naava asettelimme kuvat taululle riviin ja kas, niistähän alkoihin hahmottua aika kiva sarjakuva! Yhdessä keksittiin näiden kuvien muodostamasta sarjakuvasta satu. Tässäpä on tuo satu kuvineen sinullekin luettavaksi:
Satu tontun koirasta ja ketusta ja niiden seikkailusta
Kerho-Hertta istui kerran koivun juurella ja alkoi kertoa tarinaa koirasta, joka eli tontun kanssa syvällä metsän siimeksessä olevassa mökissä.
Koira yritti leikkiä pupun kanssa, mutta se ei koskaan onnistunut siinä, koska pupu juoksi aina karkuun ja niinpä koira lähti metsään etsimään muita eläimiä.
Koira tapasi metsässä ketun, ilveksen, pupun ja oravan. Metsässä kasvoi tuuhea puu, jossa asui pieni lintu.
Ketulla oli nälkä ja sen mielessä oli vain kala. Majava auttoi kettua kalastamaan, mutta kalaa ei tullut. Avuksi tuli orava, joka osasi tehdä ongen kävyistä ja sillä viimein saatiin kaloja. Kettu antoi yhden kalan myös koiralle, jolla silläkin oli nälkä.
Koko porukka meni yhdessä lepäämään kauniille kukkaniitylle. Kun kettu heräsi, se virkistäytyi ensin uimalla purossa. Sillä oli taas nälkä ja se alkoi jahdata hiirtä puron varressa.
Kettu popsi hiiren suuhunsa ja mietiskeli tyytyväisenä, mitä tekisi seuraavaksi. Nyt kettu jaksoi lähteä seikkailemaan. Ilma oli kirkas, taivas sininen ja aurinko paistoi.
Orava hyppäsi puusta varoittamaan kettua, että tuolla niityllä saattoi piileskellä käärmeitä ja punkkeja ja hämähäkkejä ja vieläpä se tontun koirakin.
Kettu ei kuunnellut neuvoja, vaan jatkoi matkaansa niitylle, joka olikin melkoinen viidakko; niityllä kasvoi ihan outoja kukkia ja köynnöksiäkin roikkui puiden oksilla.
Kettu pyörtyi ja heräsi leijonan vierestä, joka tuijotti puiden välistä kettua. Leijona oli ystävällinen ja heistä tuli hyviä kavereita ja leijona saattoi ketun turvallisesti kotiin.
Matkalla kettu ja leijona törmäsivät tontun koiraan ja saattoivat senkin vielä kotiin tontun luokse.
Sen pituinen se.
Oman sadun jälkeen ehdittiin vielä leikkiä vanhaa perinneleikkiä, jonka nimi on "Paistisilla". Siinä yksi leikkijä istuu sokkona piirin keskellä ja koettaa osua toisiin leikkijöihin huivilla. Toiset koittavat käydä hiipien koskettamassa tuota sokkoa siten, ettei sokko ehdi kevyellä huivilla huitaista ja osua johonkin toiseen leikkijään. Mikäli huivi osuu toiseen leikkijään, tulee tämä, johon osuttiin, piirin keskelle vuorostaan sokoksi. Paistisilla olon jälkeen leikittiin vielä vähän samalla periaatteella tunnistamisleikkiä; yksi leikkijä istui edelleen sokkona piirin keskellä, toiset pyörivät hiljaa hetken piirissä ja pysähtyivät sitten. Naava kehotti jotakuta piirissä olijaa ääntelemään jokin eläimen, kuten kissan tai karhun, äänellä ja sokkona olevan piti arvata, kuka mahtoi olla äänessä; Meeri, Minea, Otso, Eevi vai kenties joku muu kerholainen.
Näissä puuhissa kerhokerta sujuikin yhdessä hujauksessa! Siinäpä sinullekin vinkkiä pakkaspäivän puuhiksi; piirrä ja keksi oma satu tai jos sinulla on kavereita kylässä, voit vaikka leikkiä paistisilla oloa! Mukavaa pakkasviikonloppua!
Varpu ja Naava
30.1.2026 Luontokerho
Talvinen päivä näytti parhaintaan; pakkanen paukkui liki parissakymmenessä asteessa, puut taipuivat lumisina kuin sadussa ikään ja aurinko kimmelsi kirkkaan valkealla hangella.
Kirpsakasta ilmasta johtuen valmistauduimme viettämään tämän kerhokerran kuitenkin sisällä, vaikka ulkona olisi ollutkin varsin kaunista!
Jatkoimme jo edellisellä kerralla aloittamamme aiheen, eli talvisten lintulautavieraiden, parissa.
Jokaiselle kerholaiselle jaettiin kaksi paperiarkkia, joissa oli värityskuvia lintulaudan vieraista. Kustakin lintulajista oli kaksi kuvaa. Väritystehtävä ei ollutkaan ihan niin helppo, kuin alkuun voisi kuvitella; monissa linnuissa kun on aika paljon sävyjä, joita ei ensi katsomisella välttämättä hoksaakaan. Esimerkiksi vihervarpunen on melko monivärinen lintu loppujen lopuksi.
Värityksen jälkeen arkit liimattiin vihreille pahveille, jotta niistä tuli jämäkämpiä, ja leikattiin jokainen kuva omaksi pikkukortikseen.
Ja kappas, näin oli saatu tehtyä jokaiselle ihan ikioma muistipeli talvisista lintuvieraista! Koko tähän puuhaan sujui kerhokerta ihan viimeistä minuuttia myöten ja vähän ylikin. Siitä voi jo päätellä, että värittäminen oli tarkkaa ja aikaa vievää puuhaa! Joku tosin ehti vielä piirtää ihan itse kettupelikortitkin! Ja ehdittiinpä sitä kuitenkin vielä pelaillakin näillä muistipelikorteilla kerhossakin. Kortit sai jokainen tietysti kotiin viemisiksi!
Siinäpä sitä on vinkkiä muillekin; muistipelikortit ovat paitsi hauskaa ajanvietettä, tarjoavat myös tietoa, jos niihin piirtelee tai leikkailee tai värittää vaikkapa erilaisia eläimiä, lintuja tai vaikka eläinten jälkiä. Näin niitä oppii hauskalla tavalla myös tunnistamaan. Mukavia pelailuhetkiä!
23.1.2026 Luontokerho
Tällä kerhokerralla päätimme osallistua Bird Life Suomen Pihabogaukseen!
BirdLifen Pihabongaus järjestetään joka vuosi tammikuun lopussa ja koulutkin voivat siihen osallistua. Varsinainen bongauspäivä on viikonloppuna, mutta koululaiset voivat bongailla lintuja jo edellisellä viikolla.
Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla.
Tavoitteenahan tässä on innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Osallistua voi kuka tahansa, eikä tapahtumassa kilpailla lintujen määrällä. Tärkeintä on osallistuminen ja havaintojen ilmoittaminen, vaikka havaintona olisi yksi lintu. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista.
Aluksi tutustuttiin Birdlifen sivuilla oleviin materiaaleihin; kuviin ja videoihin talvisista lintulaudan vieraista. Oikein erityisesti kiinnitettiin huomiota lintujen ääniin ja ihan huvikseen "sokkona" vielä testattiin, mitkä kaikki linnut oli tunnistettavissa ihan jo äänen perustella meidänkin porukalla. Talitintti, närhi, varis ja käpytikka olivat ne helpoimmat, mutta muut tintit ja linnut, kuten vaikkapa mustarastas, olivatkin sitten jo hankalampia. Lintujen ääniä kannattaa kuitenkin opetella tunnistamaan; nimittäin luonnossa lintuja ei välttämättä aina näe, vaikka äänen kuuleekin ja silloin on kiva, jos jo äänestä tietää, mikä pieni laulaja siellä on liikkeellä.
Intoa puhkuen lähdettiin ulos tutkimaan, mitä lintuja löytyisi. Nyt sitten ensinnäkin kävi niin, että Varpu unohti kuvanottamisvärkin kaikessa tohinassa luokkaan ja kuvamateriaali onkin siitä syystä vähän vähäistä...
Hämärässä, hiljalleen lunta hiutaloivassa kelissä suunnattiin "pikkumetsään", jossa oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Ei tirpan tirppaa missään. "Pikkumetsästä" siirryttiin kiertämään pieni lenkki tietä pitkin, mutta tulos jäi edelleenkin hyvin laihaksi; yhdestä tienvieruskuusesta kuului pientä ääntä, mutta näkyviin lintu ei tullut. Äänen perusteella sen kuitenkin saattoi tunnistaa sinitiaiseksi.
Vähän meitä kaikkia kummastutti ja harmittikin, kun ei mitään muuta kerta kaikkiaan näkynyt missään, no, paitsi metsäjänis, joka kuusen alta kipaisi joukkoamme pakoon.
Bongaustuloksemme jäi tällä kertaa siis varsin laihaksi, mutta kuten Birdlifen ohjeissa sanotaan, kannattaa tämäkin pikkuhavainto sinne ilmoittaa. Miestiskelimme vielä syitä, miksi lintuja ei näkynyt missään, ei edes naakkoja, joita yleensä myös koulun luona lentelee melkoisesti.
Ehkä syynä oli sää; harmaa, pilvinen ja lumisateinen. Pakkastakaan ei ollut kovin paljoa; isommilla pakkasillahan linnut tarvitsevat enemmän energiaa ja tulevat mm. lintulaudoille syömään. Ehkä syynä oli myös kellonaika, josko linnut olivatkin retkemme aikaan huilimassa puitten suojissa. Tähän viittaisi mm. se, että tuo yksi äänihavainto kuultiin nimenomaan tuuhean kuusen oksistosta.
Retken lopuksi vielä intouduttiin laskemaan mäkeä, vaikkei meillä matkassa liukureita ollutkaan. Varpu ja Naava päättivätkin, että vielä talven mittaan pitää mäenlaskuun varata kyllä ehdottomasti välineitä!
16.1.2026, vuoden ensimmäinen luontokerho
Huh huh! Nyt on joululomat herkutteluineen, lahjoineen ja muine joulutouhuineen saatu vietettyä ja päästiin taas aloittamaan luontokerho!
Kaikkiaan kahdeksan ahkeraa kerholaista oli tällä kertaa saapunut paikalle.
Tämän kerhokerran pääteemana oli lumi. Aluksi mentiin ulos päästelemään suurimmat höyryt ja energiat juoksuleikin avulla. Ensin tallattiin yhdessä pieni sokkelo lumihankeen ja näin saatuja käytäviä käytettiin leikissä reitteinä. Osa kerholaisista oli kissoja, osa hiiriä ja aina sitä mukaa, kun joku kissa sai hiiren kiinni, muuttui hiirikin kissaksi. Oli siinä leikin lopussa viimeiseksi hiireksi jääneellä tukalat paikat, kun koko kissalauma jahtasi hiirtä.
Leikin jälkeen tutkittiin luuppien avulla ensin pienen pieniä lumihiutaleita ja niiden muotoja. Sitten Varpu ja Naava ottivat eri paikoista lumesta näytteitä; tien vierestä, pienestä metsiköstä ja aika läheltä parkkipaikkaakin.
Näytteet vietiin sisälle ja sulatettiin ja sen jälkeen päästiinkin tutkimaan jälleen luuppien avulla, mitä kaikkea näytteistä löytyi. Täytyy todeta, että tarkempaan tutkimukseen mikroskooppi olisi ollut parempi, mutta jo ihan paljaalla silmälläkin näki kyllä, miten likaista tienvieruslumi oli. Metsikön ja parkkipaikan vieruksen luminäytteissä ei silmämääräisesti suurta eroa ollut, mutteivät nekään näytteet ihan ilman pieniä hiekka- ym. jäämiä olleet.
Lopuksi ehdittiin vielä askarrella valkoisesta paperista lumihiutaleita. Näitä syntyikin ihan liukuhihnalta, kaikenmallisia ja -kokoisia, ihan niin kuin oikeatkin lumihiutaleet ovat. Olikin aika jännittävää avata taiteltu paperiarkki leikkauksen jäljiltä; millainenhan hiutale sieltä tällä kertaa ilmestyisi!
Osa halusi tehdä lumihiutaleestaan vielä kirjanmerkin. Sitä varten Varpu ja Naava olivat varanneet kartonkia, johon voi vaikka vielä piirtää haluamansa eläimen tms. ja jonka voi halutessaan leikata johonkin muotoon, vaikka pupujussiksi. Sitten oma luhiutale liimattiin tämän kirjanmerkin päälle. Askartelu oli niin kivaa, etteivät kerholaiset meinanneet malttaa lopettaa ensikään!
Seuraavalla kerhokerralla bongataankin lintuja ja katsotaan, mitä muuta hauskaa keksitäänkään! Pysyhän kuulolla! :)
Seitsemäs ja vuoden viimeinen kerhokerta 12.12.2025
Parin viikon tauon jälkeen päästiin taas luontokerhoilemaan! Koska oli vuoden viimeinen kerhokerta, oli luvassa Varpun ja Naavan pieni seikkailu lähimetsässä.
Kerholaisten saapuessa Varpun ja Naavan luokse, oli näillä kerrottavana kiireellinen ilmoitus: tontut olivat saaneet salaviestin, jossa oli PUNAINEN KOODI! Sehän tarkoitti tonttujen joukossa hätätilaa.
Aurinko paistoi mukavasti, oli pikkupakkanen ja edellisenä yönä oli satanut pieni lumihärmä maahan.
Porukalla etsittiin tonttujen metsäpostilaatikko (löytyi se oikeakin lopulta, vaikka Naava olikin taas joutunut maahisten huijausten kohteeksi!).
Postilaatikon viesti kertoi maahisten kähveltäneen joulupukin taikamahtikirjan ja joulu oli siis vaarassa! Jos kirjaa ei löytyisi, eivät lapset saisi lahjoja ollenkaan! Jotain oli tehtävä ja onneksi mestaritonttu Kaapo Kurjenpolvi oli viestissään antanut ensimmäisiä ohjeita siitä, miten tuli toimia.
Seikkailussa etsittiin metsänvartijaa, ratkottiin vartijan arvoituksia, leikittiin, etsittiin myrskypuulta maahisten lehmät ja palautettiin ne maahisille. Kun vielä oli saatu maahisten Naavalle asettama lumous purettua takaperinloitsulla, selvisi, että Naavalla olikin tietoa siitä, missä maahisten kähveltämä joulupukin TaikaMahtiKirja oli piilossa!
TaikaMahtiKirjan löytymisen jälkeen oli aika saada maahisilta pieni palkinto. Naava löysikin maahisten arkusta aarteen; viisastenkiviä, jotka auttavat muistamaan läksytkin paremmin ja jaksamaan koulussa. Jokainen sai vielä oman viisastenkivensä.
Joulu oli pelastettu! Ihan kaiken seikkailun tuoksinassa meinasi ihan unohtua, että vakiokohde eli koivut piti kuvata. Onneksi sentään Varpu muisti ja kävi ottamassa koivuista kuvan.
Joulu oli pelastettu ja nähty matkan varrella ketun jäljet. Yhdessä vielä juteltiin, mitä muita luontohavaintoja oli tehty; rusakko, valkohäntäkauriita, metsäjänis...
Nyt on aika rauhoittua viettämään joulua! Metsätontut Varpu ja Naava toivottavat oikein kivaa joulunaikaa kaikille! Pelatkaa lautapelejä, seikkailkaa metsissä, kuunnelkaa luonnon ääniä! Sitä Varpu ja Naavakin aikovat jouluna tehdä, toki herkullisten jouluruokien nauttimisen lisäksi! :)
Hyvää joulua! Tavataan taas ensi vuonna, ensimmäinen luontokerho pidetään 16.1.2026.
Kuudes kerhokerta 21.11.2025
Kuudennella kerhokerralla olikin jo sää muuttunut! Luontopäiväkirjaan voitiin nyt päivittää, että lunta oli satanut ja satoi parhaillaankin, vaikka lämpötila oli suurinpiirtein +0,2 astetta. Vähän jänskättää, sataako viikonloppuna tai lähitulevaisuudessa vettä ja sulaako tämä lumi vielä pois vai jääkö tämä jo maahan. Katsotaan, miten käy!
Luontopäiväkirjaan voitiin merkitä lumen tulon myötä myös jälkihavaintoja; ainakin jäniksen ja koiran jäljet oli bongattu. Olipa joku nähnyt vielä jonkin yksinäisen ötökänkin hangen pinnalla, mikä lie ollut, sitä ei tiedetty.
Muutama kerholainen oli tällä kerhokerralla tutustumassa vanhempiensa työpaikkaan, mutta olihan meillä kerhossa kymmenen osallistujaa joka tapauksessa!
Luontokerhon päättymisen aikoihin, noin kolmen nurkilla, alkoi olla jo aika hämärää. Varpu-tonttu kävi itsekseen kuvaamassa vakiokuvauskohteemme, pari koivua. Niiden oksilta oli lämpöasteiden myötä jo lumi karissut melkein kokonaan, mutta olipahan tuota eroa edelliseen kuvauskertaan kuitenkin; maa valkoisena lumesta!
Luontokerhon pääaiheena olivat tällä kertaa lintulaudan vierailijat. Aluksi katsottiin vähän kuvia erilaisista tiaisista ja muista mahdollisista lintulaudalla kävijöistä, joihin kuuluvat myös varikset, harakat, mustarastaat ja närhet. Saattaapa lintulaudan lähistöllä nähdä joskus varpuspöllön tai varpushaukankin vaanimassa laudalla ruokailevia pikkulintuja. Lintujen ruokinta on talvella tarpeen, sillä luonnosta voi välillä olla vaikeaa löytää riittävästi ravintoa.
Sitten askarreltiin jokainen kotiinviemisiksi omenasta ym. tarvikkeista pieni lintujen ruokailupaikka oksaan ripustettavaksi. Saapa nähdä, millaisia lintuja tämä kiinnostaa!
Vinkki:
Pieni lintujen ruokailupaikka on aika helppo valmistaa vaikkapa omenasta. Jos sinulla ei ole saatavilla ihan kotimaisia omppuja, muista pestä omena oikein huolellisesti, että sen kuoressa ei olisi mahdotonta määrää säilöntäaineita ym. Poraa omenaporalla ompusta siemenkota pois; näin saat omenan keskelle tulevaan reikään hyvää tilaa narulle ja rasvalle.
Solmi pienen oksan / tikun ympärille tikun keskelle tukeva, mutta ei kuitenkaan liian paksu naru ja pujota narun toinen pää omenan reiästä läpi. Sen jälkeen ota pieniä nokareita vaikkapa kookosrasvasta ja laita rasvaa tiiviisti omenan keskellä olevaan reikään siten, että tikku jää vasten omenan alapuolta ja naru tulee tiukkana edelleen omenan läpi. Muista käyttää rasvana vain suolattomia, linnuille sopivia rasvoja. Sen jälkeen töki ympäri omenaa sen kuoreen pieniä reikiä vaikkapa sukkapuikolla ja työnnä näihin pieniin reikiin erilaisia siemeniä. Auringonkukan siemenet ja pähkinät ovat oikein sopivia, eli kaikki ne siemenet, joita voi linnuille muutenkin esim. lintulaudalla syöttää.
Pieni "linturavintolasi" on nyt valmis ja voit käydä ripustamassa sen johonkin sopivaan oksaan siinä olevasta narusta. Valitse paikka siten, että sinun on hyvä tarkkailla "linturavintolaa" ilman, että häiritset lintujen ruokailua.
Mukavia talvisten lintuvieraiden bongailuhetkiä! Varpu ja Naava ovat 28.11. ja 5.12. muissa työtehtävissä, joten seuraavina kahtena perjantaina ei ole luontokerhoa. Luontokerhossa tavataan taas 12.12., jolloin vietetäänkin jo pikkujouluja pienen pikkujouluseikkailun merkeissä!
Toivovat Varpu ja Naava
Viides kerhokerta 14.11.2025
Tällä kerhokerralla pohdittiin eläinten talvehtimista ja suojavärejä. Aluksi kuitenkin päivitettiin luontopäiväkirjoja yhdessä.
Aika paljon oli tullutkin taas havaintoja; orava, kettu, hirvi ja hirven vasa, supi, erilaisia lintuja ja hiiri.
Kerhopäivänä oli puolipilvinen sää ja lämpöasteita +2. Sääennuste oli luvannut illaksi pientä lumisadetta ja siitä oltiin kovasti iloisia.
Vakiokuvauskohteemme, kaksi koivua, ei ollut juurikaan muuttunut edellisestä kuvauskerrasta. Koska sää oli vähän kirkkaampi, tuntui ainakin kuvaushetki jotenkin valoisammalta kuin aiemmin. No, ehkä se oli toiveajattelua, kun on ollut jo niin pitkään sateisen harmaata.
Luontopäiväkirjojen päivittämisen jälkeen katsottiin pieni video siitä, miten erilaiset eläimet talvehtivat; osa horrostaa, osa nukkuu ihan talviunta, osa viettää "tavallista" elämää läpi talven. Horrostavat ja talvilevolle käyvät eläimet tarvitsevat paljon ravintoa ennen talvea, että selviävät talven yli.
Ja niitä, jotka jäävät viettämään talvea muuten, voi auttaa vaikkapa talviruokinnalla. Näin esimerkiksi pikkulinnut voivat selvitä paremmin talven keleistä.
Sitten katsottiin kuvapareja sellaisista eläimistä ja linnuista, jotka vaihtavat väriä talveksi; kiiruna, riekko, metsäjänis, lumikko, orava, naali... ja muutama muu. Hyvin kerholaiset tiesivät eri eläimet ja senkin, miksi niin monet vaihtoivat turkkinsa värin talveksi valkoiseksi. Mietittiin myös, miksi eläinmaailmasta löytyy esimerkiksi ihan valkoisia hirviä, vaikka hirvet eivät vaihda talveksi turkin väriä.
Naava jakoi kaikille erivärisiä pahveja ja jokainen sai piirtää haluamansa eläimen pahville. Nämä kuvat leikattiin ja sitten riennettiinkin "pikkumetikköön"!
Pikkumetikössä jokainen vuorollaan sai käydä piilottamassa oman eläimensä, jonka jälkeen toiset pääsivät piilotettua eläintä etsimään. Huomattiin, että ainakin tähän vuodenaikaan parhaat suojavärit olivat ruskea ja vihreä. Vihreitä eläimiä ei kuitenkaan pahemmin taida olla, mutta vihertävähöyhenisiä lintuja löytyy kuitenkin.
Se vähän mietitytti, että esimerkiksi osa jäniksistä on jo vaihtanut turkkinsa värin valkoiseksi, ainakin osittain, ja kun ei ole vielä lunta, taitavat nämä valkoiset jänikset olla aika näkyviä ja siten helppoja saaliita.
Vinkki:
Piirrä ja leikkaa erivärisistä pahveista erilaisia eläimiä, koppakuoriaisia, perhosia ym. Voit käydä piilottamassa nämä kaikki tietylle, sovitulle alueelle. Jätä kuitenkin piilotettavista eläimistä ja hyönteisistä jotakin näkyviin. Kun olet piilottanut kaikki, voivat muut, esimerkiksi oman perheen jäsenet tai kaverit käydä niitä etsimässä. Voit myös maalata erivärisiä eläimiä ja hyönteisiä kiviin, joita piilotat. Nythän onkin menossa oikea kivien "piilotusbuumi"! Samalla voitte yhdessä pohtia, mikä on luonnossa paras suojaväri mihinkin vuodenaikaan ja millä eläimillä, linnuilla tai hyönteisillä on kulloinkin sopivin suojaväri.
Kivoja hetkiä luonnon parissa!
Toivovat Varpu ja Naava
Neljäs kerhokerta 7.11.2025
Syksy vaan jatkuu ja jatkuu, talvesta ei ole tietoakaan. Luontopäiväkirjoihin päästiin päivittämään taas samat asiat: ei ole lunta ja on pilvisen harmaata. Viime vuonna tähän samaan aikaan oli jo pikkuisen lunta sadellut.
Lehtiä näkyi nyt maassa, ei juurikaan enää puissa ja pensaissa. Jotkut olivat nähneet jopa jonkinlaisia itikoita ja ampiaisiakin. Eräs kerholainen oli tehnyt luontohavaintoja toistenkin edestä ja kirjannut vihkoonsa muiden muassa hirven, tundrahanhen, kanadanhanhen ja joukon vielä muitakin lintuja sekä oravan.
Edellisestä kerhokerrasta ei meidän vakiokuvauskohteemme, pari koivua, ollut juurikaan muuttunut; lehdetöntä oli, mutta ruoho viheriöi edelleen pumptrack-radan kumpujen lomassa.
Kun sisällä oli luontopäiväkirjat kirjailtu tältä kerralta, käytiin vähän läpi lempparivärejä ja missä niitä voi luonnossa nähdä. Tällä hetkellä ei juurikaan enää vaaleanpunaista tai lilaa näy, kun kesän kukat ovat enimmäkseen kuihtuneet. Syksyn pääväri taitaakin olla se harmaa, lisänä pikkaisen ruskeaa eri sävyissään. Löysimme kuitenkin jotakin keltaista maassa olevien lehtien lisäksi; Pietaryrtti sinnitteli vielä kukassa samoin kuin syysmaitiainenkin!
Luontohavaintoihin voitiin kirjata vielä jännän hailakka vaahteranlehti sekä reissussa rähjääntynyt kastemato.
Pienessä viereisessä metsikössä käytiin tekemässä luonnonmateriaaleista ryhmittäin taideteoksia, joista tässä muutama; teoksissa kuvattu muun muassa oli niin linnun- kuin muidenkin koteja, omituisia önniäisiä ja peikkojakin.
Lopuksi leikittiin vielä lempparivärien ja luonnonvärien innottamina tonttujen ihan omaa versiota "väristä" sekä kerholaisten toiveesta "myrskyä". Kerhotiloihin palattiin Naavan johdattamana seuraa-johtajaa -tyylillä. :)
Vinkki:
Etsi kotipihalta tai lähimetsiköstä kivoja oksia, lehtiä tms. Muista, ettei elävistä puista saa oksia taittaa kuin maanomistajan luvalla. Tee näistä kotipihan reunalle tai muuhun sopivaan paikkaan, jossa teos saa olla, taideteos. Se voi olla vaikka mielikuvitusönniäinen, pihaa vartioiva haltija, linnun pesä, pikkuötökän huvipuisto.... ihan riippuen omasta mielikuvituksesta sekä keräämistäsi materiaaleista!
Hauskoja ja mielikuvituksellisia hetkiä luonnon parissa!
Toivovat Varpu ja Naava
Kolmas kerhokerta 31.10.2025
Meiltä jäikin pari perjantaita väliin kerhojen osalta syyslomien vuoksi. Nyt kolmannella kerralla oli aika kurja ilma, joten päätimme pitää kerhon sisällä.
Toki Varpu kävi kuvaamassa vakiokohteemme, kaksi koivua, ja nyt olivatkin jo kaikki lehdet näistä koivuista pudonneet.
Kuvasta voi myös huomata, että tähän aikaan on jo aika hämärää
Kävimme läpi myös kaikkien luontovihkot; sinne olikin kertynyt muutamilla havaintoja muun muassa ketuista ja oravista.
Yhdessä kirjasimme luontopäiväkirjaan tälle päivälle:
- Sää oli pilvinen, tihkusateinen
- joku oli nähnyt lintuauran
- vielä ei ole lunta eikä jäätä
- lämpötila on jotakuinkin +5 astetta
Luontopäiväkirjan / luontovihkon täyttämisen lisäksi tutkimme luontoaarteita.
Jokainen oli tuonut mukanaan jonkin luonnosta mukaan ottamansa aarteen; joillain oli erilaisia lehtiä, joillain kiviä, käpyjäkin löytyi ja myös tammenterhoja.
Tutkimme näitä aarteita luupeilla ja sen jälkeen jokainen voi piirtää omasta aarteestaan tai jostakin sen osasta suurennoksen.
Hienosti oli aarteita luupeilla katsottu; mukavia pieniä yksityiskohtia löytyi monestakin piirustuksesta.
Laitoimme aarteista pystyyn pienen näyttelyn ja katsoimme vielä kaikkien hienot piirustukset läpi.
Ehdimme tämän lisäksi vielä lukea pienen sadun kuusesta ja liito-oravasta sekä leikkiä hetken kävyn piilotusta.
Vinkki:
Nyt tuleekin kerralla kaksi vinkkiä! :)
1. Luonnon aarre
Jos sinulta löytyy suurennuslasi, on sillä imelkein yhtä hyvä, jollei jossain tapauksessa jopa parempikin, tutkia luonnon aarteiden yksityiskohtia kuin luupilla. Niitä suurennuslasilla tutkittaessa huomaa, miten paljon erilaisia värejä vaikkapa kävyssä onkaan ja voipa niistä löytää jopa pieniä eliöitä ja ötököitä, jotka niihin ovat majoittuneet. Ota jokin yksityiskohta ja piirrä siitä kaikkine väreineen mahdollisimman tarkka suurennos. Saati hienon taideteoksen.
2. Kävyn piilotus
on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan samanlainen leikki kuin avaimenkin piilotus. Sisällä leikkiessä käpy erottuu kyllä, mutta jos leikit piilotusta ulkosalla, on käpy hyvä maalata jollain värillä tunnistettavaksi, sillä muuten etsiminen voi olla hankalaa tai vaihtoehtoisesti liian helppoa; käpyjä kun voi olla metsässä aika paljon. Muista kertoa, onko piilossa oleva käpy lintu (=korkealla), orava (= aika korkealla), kala (= noin vyötärön korkeudella) vai mato (= maan tasalla).
Toinen kerhokerta 10.10.2025
Toisella kerhokerralla saatiiin mukaan uusi kerholainen, tervetuloa mukaan, Henna! Ensin tutkailtiin, oliko luontopäiväkirjoihin tullut merkintöjä. Hienosti oli muutama kerholainen jo kirjannut havaintoja; oli nähty kärpässieniä ja kanttarelleja, jotka olivat jo kylläkin kuulemma menneet aika huonon näköisiksi ja vanhoiksi. Myös oli saatu havaintoja kanadanhanhista, metsähanhista, harakasta ja rusakosta.
Luontopäiväkirjoista unohdin valitettavasti (tietysti) ottaa kuvia, mutta jospa muistaisin ensi kerralla...
Toisella kerhokerralla otettu kuva.
Muistimme kuitenkin käydä ottamassa valokuvan viikottaisesta vakiokohteestamme; kahdesta koivusta. Huomaatko, miten jo viikossa on koivujen väritys muuttunut vihreästä ruskankeltaiseksi? Juttelimmekin tästä hiukan: ruskahan johtuu siitä, että lehtivihreä alkaa sään kylmetessä hajota ja muut väriaineet pääsevät näkyviin. Tänä syksynä onkin luonnossa oikein hienoja värisävyjä!
Ensimmäisellä kerhokerralla otettu kuva.
Kävimme tutkimassa, mitä maaperä koulun lähellä sisältää. Kaivoimme tätä varten ihan pikkuruisen montun rinnemaastoon. Sieltähän löytyi ohuen multa-/hietakerroksen jälkeen hyvin hiekkapitoista maata, sienirihmastoja, juuria, lahopuutakin ja kaksi lieroa, yksi tuhatjalkainen ja lisäksi pari ötökkää, joita emme tunnistaneet. Mutta se on todettava, että aika paljon elämää mahtuu ihan pieneenkin maaperälänttiin! Ja tietysti monttu peitettiin tutkimisen jälkeen. :)
Kun nyt kerran oltiin jo metsän laidalla, päätettiin leikkiä myrsky-leikkiä; itse asiassa jo viime kerralla puhuttiin, että sitä leikkiä tällä kerhokerralla leikittäisiin. Siitä vinkki taas blogin lopuksi.
Kerhokerran lopuksi tutkittiin vielä, millaista elämää sienistä löytyy. Me metsätontut olimme keränneet muutamia ruokasieniä, joita porukalla tutkittiin. Nähtiin kyllä tuolla metsänreunassa myös yksi mustarousku, mutta sitä emme ottaneet tutkittavaksi. Ja kyllähän noissa sienissä elämää oli ja on ollut! Toukkien reikiä ja kulkukäytäviä oli vaikka kuinka; etenkin herkkutatti oli kelvannut mukavasti ruuaksi kaikenlasille önniäisille. :)
Ai niin! Lupasin kertoa kerholaisten jo viime kerralla hienosti tietämät asiat eli miten metsäjänis ja rusakko eroavat toisistaan. Ehkä selvin ero on siinä, että metsäjänis vaihtaa talveksi turkin värin valkoiseksi korvan päitään lukuunottamatta, rusakko sen sijaan ei vaihda väritystä vaan on harmaanruskea ympäri vuoden. Rusakon korvatkin ovat vähän pidemmät kuin metsäjäniksellä.
Ja se toinen juttu oli, miksi karhulla on niin monta lempinimeä. Ennen vanhaan ihmiset uskoivat, että jos karhun mainitsee sen oikealla nimellä, se saattoi jopa toimia kutsuna ja karhu tulla kotipihalle. Karhua myös kunnioitettiin ja pelättiin sitäkin, että karhun nimen lausuminen voisi tehdä haittaa joko itselle tai tuolle kunnioitetulle karhulle. Karhulle keksittiinkin tosi monta erilaista nimeä; mesikämmen, otso, nalle, kontio, metsän kuningas...
Vinkki:
Myrskyleikki
Myrskyleikki on hyvä keino opetella tuntemaan erilaisia puulajeja tai vaikkapa kesemmällä, kun lehdet ovat vielä pensaissa, erilaisia muitakin kasvejakin. Leikin johtaja huutaa vuorollaan lähistöltä löytyviä eri puulajeja; mänty, koivu, kuusi, haapa, leppä, pihlaja... leikkijöiden tehtävänä on juosta mahdollisimman nopeasti kyseisen puun luokse ja ottaa siitä kiinni. Jos leikkijöitä on paljon, eivätkä kaikki mahdu samalle puulle (jos ei löydy monta saman puulajin edustajaa), voivat leikkijät ottaa kiinni myös toisistaan, kunhan vain joku heistä on kiinni myös puussa. Näin jatketaan leikin johtajan huutamien puulajien mukaan. Kun leikin johtaja huutaa "Myrsky", on leikkijöiden mentävä kyykkyyn. Leikin johtajana voi olla leikin ajan yksi ja sama henkilö tai leikin johtajaa voi vaihtaa joko sopimalla vuorot tai sitten siten, että kuka jää sovittujen huutokertojen jälkeen viimeiseksi esim. kyykkyyn mentäessä tai puulle juostessa, jää leikin johtajaksi.
Seuraava blogimme vinkkeineen ilmestyy jälleen ensi perjantaina! Nyt meillä on taukoa kerhosta kaksi viikkoa; ensi viikolla alkaa syysloma ja koulut loppuvat aiemmin alakoululaisilta ja seuraava viikko onkin sitten sitä lomaa. Tapaamme siis kerhossa seuraavan kerran perjantaina 31.10. Seuraavaksi kerraksi pyysimme kerholaisia tuomaan mukana mahdollisimman suuren lehden jostain luonnonkasvista. Katsotaan, kuka on löytänyt suurimman!!
Metsätontut Varpu ja Naava
Ensimmäisellä kerhokerralla
Tutustuimme toisiimme ja jotta nimet (tai tonttunimet) muistettaisiin, sai jokainen piirtää ja tehdä oman nimipinssin.
Kerholaisia on toistaiseksi 14 ja muutamia saattaa vielä tulla lisääkin. Tämä ilahduttaa meitä tonttuja tosi paljon!
Ensimmäisellä kerhokerralla jo huomattiin, että kaikki kerholaiset ovat tosi mukavia ja luontotietouttakin löytyi jo ennestään; esimerkiksi rusakon ja metsäjäniksen erot tiedettiin tarkasti, samoin oli tiedossa sekin, miksi karhulla on niin monta lempinimeä. Tiedätkö sinä? Paljastetaan tiedot seuraavalla kerralla!
Leikimme tutustumisleikkinä hauskan nimileikin. Tämä leikki on tämän blogin lopussa leikkivinkkinä!
Pinssien teon ja tutustumisleikin jälkeen teimme kerholle yhteiset säännöt, joihin kuului mm. seuraavia juttuja: pitää kuunnella ohjeita, ei saa kiusata eikä nimitellä ketään, laitetaan aina tavarat paikoille askartelun jälkeen, ja kunnioitetaan luontoa.
Ehdimme myös aloittaa jokaiselle oman luontopäiväkirjan tekoa. Kaikki saivat valita kansien värit ja piirtää omien päiväkirjojen kansiin haluamiaan kuvia. Ihan kaikki eivät vielä ehtineet saada päiväkirjaa valmiiksi, joten palaamme tähän seuraavan kerhokerran aluksi ja esittelemme teille seuraavassa blogissa, millaisia luontopäiväkirjoja olemme tehneet.
Kerhon lopuksi kävimme vielä koulun lähimaastossa etsimässä sopivan kuvauspaikan; ajatuksena on ottaa jokaisella kerhokerralla valokuva paikasta ja seurata tälla tavalla, miten syksy etenee ja vuodenajat vaihtuvat.
Koivut ovat tähän oikein oivallinen kohde. Kuvasta tuli vaan vähän pimeä; olihan aika pilvinen päivä. Oikeastaan kyllä tämäkin kuuluu luonnon seuraamiseen ja kuvassa saa näkyäkin se, millainen sää on ollut, vaikka se olisi ollut vähän synkähkökin.
Otimme myös luontokerhon ryhmäkuvan Ruokolahden pumptrack-radan kumpareen takana. Tämä siksi, etteivät kaikki kerholaiset saa välttämättä näkyä kuvissa ja nythän heistä näkyykin vain päälaki. Arvaatko, missä mahtaa olla metsätonttu Naava?
Vinkki:
Luontoaiheinen tutustumisleikki
Käydään piiriin. Jokainen miettii mielessään jonkin eläimen ja miten se liikkuu ja / tai ääntelee. Vuorotellen jokainen sanoo ensin nimensä ja esittää sitten miettimäänsä eläintä. Toiset saavat arvata, mistä eläimestä on kyse. Kun eläin on arvattu, matkivat kaikki kyseistä eläintä esittäjän antaman esimerkin mukaan. Toistetaan, kunnes kaikki ovat esittäytyneet ja kaikkia eläimiä on matkittu.
Seuraava blogimme vinkkeineen ilmestyy jälleen kerhokerran jälkeen eli ensi perjantaina! Siihen asti heippa!
Metsätontut Varpu ja Naava